Paikat, joissa taika tapahtuu.

Kirjailijan ja käsikirjoittajan työssä on kenties parasta vapaus. Se että voin tehdä työtäni käytännössä katsoen missä vain. Toki televisiotyössä on hetkensä, jolloin täytyy käydä palavereissa tai istu niin sanotuissa writers roomeissa ideoimassa. Kuitenkin yleensä työn voi tehdä vaikka paikallisessa pubissa. Sitäkin olen kokeillut, mutta ehkä pidemmän päälle se ei ole paras mahdollinen ratkaisu. Toki kirjoittamisen takkuillessa pahasti pubi ja tuoppi hyvää brittiläistä alea saattaa auttaa yskähtelevän koneiston käyntiin.

Missä minä sitten kirjoitan? Kotikaupungissani Joensuussa minulla on työpiste Woutilassa. Työhuone on hyvä olla olemassa, sillä kaikki päivät kotona kissojen kanssa saattaa aiheuttaa höpertymistä. Toki yleensä työviikon aikana vietän ainakin yhden kotipäivän, jolloin testailen uusia ideoitani kertomalla niitä kissoilleni. Woutilan hyvä puoli on se, että siellä ei ole pelkästään minun työpisteeni vaan paikassa työskentelee useampi luovanalan ihminen. Pienimuotoinen kulttuurikupla, hyvät kahvit ja keskustelut antavat virikettä omaankin työhöni.

Televisiotöiden vuoksi pendelöin (hirveä sana, mutta käytin sitä juuri siksi) paljon Helsingissä. Joensuun ja Helsingin välinen junamatka kestää miltei viisi tuntia, joskus VR:n kanssa jopa paljon pidempään. Tuolla matkalla ehtii kirjoittaa vaikkapa useamman kohtauksen Salattuja elämiä tai editoida kirjan luvun tai väsätä treatmentin johonkin uuteen nuorten nettisarjaan.

Junan lisäksi jo mainitsemani pubit tai kahvilat ovat oivallisia paikkoja kirjoittaa. Myös kirjastot ja yliopistot toimivat hyvin, etenkin jos kaipaa rauhallisempaa ympäristöä. Taustatutkimusta tehdessäni saatan joskus päätyä Itä-Suomen yliopiston kirjastoon selaamaan vanhoja sanomalehtiuutisia mikrofilmiltä ja samalla kirjoitan jotakin tekstiä eteenpäin kirjaston hiljaisuudessa.

Residenssityöskentely tuo vaihtelua arkeen. Itse vietin joitain vuosia sitten melkein kuusi kuukautta Roomassa Villa Lantessa. Tuo puolivuotinen oli minulle äärimmäisen antoisaa aikaa niin kirjoittamisen, sosiaalisen elämän kuin halvan viininkin suhteen.

Kuva mökin ikkunasta blogimerkinnän kirjoituspäivänä.

Ehkä kuitenkin kaikkein paras paikka luovuudelle on mökki. Onneksi minulle on vanhempieni sukujen kautta siunaantunut useampikin mökihtävä paikka, jonne vetäytyä kirjoittamaan. Teinistä tähdeksi -kirjan kirjoitin äitini lapsuuden kotitilalla Lieksan Sarkkilassa ja samaisessa paikassa olen viimeistellyt myös molemmat #Secondhand -dekkarini. Isäni kotipaikka on puolestaan Kinahmon saaressa, jossa perheelläni on myös hyvin pieni ja askeettinen mökki. Tämä saari on minulle ehkä kaikkein rakkain paikka tässä maailmassa. Itse asiassa kirjoitan tätä blogia juurikin siellä. Tuvan ikkunoista näkyy tyynelle Pieliselle ja ainoa ääni minkä kuulen syntyy siitä, kun nakutan vähän liiankin pienintä bluetooth näppäimistöä ja kirjoitan tätä ylös puhelimelleni.

Tämän saaren ainoa miinus onkin sähköttömyys. Se ei muuten haitaisi minua lainkaan, mutta en kuitenkaan halua enää tehdä töitäni kirjoituskoneella. Vanha läppärini tarvitsee virtaa siinä missä minä tarvitsen lisää kahvia termarista.